Maalämpöpumput hallitsevat korjausrakentamisen strategiaa

Pitkän aikavälin korjausrakentamisen strategian tavoitteena on saada koko maan rakennuskanta muutettua erittäin energiatehokkaaksi ja lähes hiilivapaaksi vuoteen 2050 mennessä. 

Suomen nykyisistä hiilidioksidipäästöistä 17 % syntyy rakennusten lämmityksestä. Pientalojen lämmityksen päästöistä suurin osa tulee kiinteistökohtaisessa lämmityksessä käytettävistä fossiilisista polttoaineista, mistä halutaan päästä eroon viimeistään 2030-luvun alkuun mennessä – mahdollisesti valtion taloudellisella avustuksella. Strategian mukaan öljylämmityksen korvaaminen maalämmöllä on kustannusten kannalta optimaalisin vaihtoehto. 

Ilmalämpöpumpuilla tuettuun sähkölämmitykseen siirtyminen nähdään hyvänä vaihtoehtona ainoastaan siinä tapauksessa, että rakennuksen näköpiirissä olevan käyttöiän odotetaan jäävän lyhyeksi. Laskelmissa ei oteta huomioon esimerkiksi vanhojen vesiputkien korjaus- ja uusimistarvetta tai mahdollisista vesivahingoista aiheutuvia kustannuksia.

Energiankulutus 60 % nykyistä pienemmäksi 

Suomessa uudisrakennusten energiatehokkuutta on parannettu pitkäjänteisesti 1970-luvun energiakriisistä alkaen. 1970-luvulla valmistuneiden rakennusten lämmitysenergian keskikulutus oli 195 kWh/m2, mutta 2010-luvulla valmistuneiden rakennusten enää 95 kWh/m2. Tämä ei kuitenkaan riitä. Uuden strategian tavoitteena on laskea rakennusten lämmitysenergian kulutusta 60 prosenttia nykytilanteesta vuoteen 2050 mennessä. 

Omakotitalojen ja paritalojen lämmitykseen käytetään nykyään noin 32 terawattituntia energiaa vuodessa. Omakoti- ja paritalot lämmitetään puulla (11 385 GWh/a), sähköllä (9 607 GWh/a), lämpöpumpuilla (4 958 GWh/a), fossiilisilla polttoaineilla (3 148 GWh/a) ja kaukolämmöllä (2 629 GWh/a). Luvuissa lämpöpumppujen ympäristöstä saama energia lasketaan pumppujen tuottamaksi energiamääräksi, kun taas pumppujen sähköntarve on laskettu sähkölämmityksen kategoriaan. 

Lämpöpumppujen tuottaman energiamäärän odotetaan nousevan 7 687 gigawattituntiin vuoteen 2050 mennessä. Sähkön osuuden odotetaan laskevan 4 200 gigawattitunnin vuositasolle. 

Kysynnänjoustoa automaation avulla 

Strategiassa annetaan runsaasti painoarvoa energiatehokkuutta 

parantaville ja energiankäytön kulutushuippuja tasaaville älykkäille automaatio- ja ohjausjärjestelmille. Strategiana on seurata tekniikan kehitystä ja laatia tulevaisuudessa asiantuntijaselvitysten pohjalta erilaisia suosituksia uusien tekniikoiden kehittyessä ja yleistyessä käyttöön, jotta esimerkiksi sähkölämmittäjät voivat osallistua aktiivisesti kulutusjoustomarkkinoille ja sähkön toimitusvarmuuden ylläpitoon. 

Esimerkiksi varaavaa sähkölämmitystä strategiassa ei mainita, eikä yösähköstäkään puhuta enää mitään. Energiankulutuksen älykkäisiin ohjausjärjestelmiin erikoistuneen Optiwatti oy:n toimitusjohtaja Juha Marjetan mielestä tämä on aivan oikein. 

- Nykyiset automaatiojärjestelmät mahdollistavat helposti kulutuksen optimoinnin niin, että tiloja lämmitetään juuri silloin, kun lämpöä oikeasti tarvitaan. Betonilaatan lämmittämisessä ei ole hirveästi iloa, sillä ohjaustarpeet koskevat pääasiassa tunnin tai kahden kulutuksensiirtoa. Täksi ajaksi lämpöä varautuu riittävästi seiniin ja huonekaluihin, hän sanoo. 

Yösähkön käyttö johtaa Marjetan mukaan vain tilojen tarpeettomaan ylilämmittämiseen. 

- Yösähköä käytettäessä asunnot ovat lämpimimpiä aamulla, kun ihmiset lähtevät töihin ja vastaavasti viileimmillään iltaisin, kun kotona oleskellaan enemmän.

Mikäli tuulivoiman lisääntyvää tuotantoa halutaan varastoida enemmän, Marjeta toteuttaisi sen pumppaamalla vettä vesivoimaloiden altaisiin. 

- Kaikki energiantuotanto tulee olemaan tulevaisuudessa sähköntuotantoa, sillä mitään muuta energiamuotoa ei voida tuottaa yhtä ympäristöystävällisesti. Sähkön siirto on myös erittäin helppoa ja edullista minkä tahansa muun energiamuodon siirtoon verrattuna.

Strategian odotuksissa lämmitystapojen prosentuaalisessa jakaumassa tulee tapahtumaan huomattavia muutoksia jo tällä vuosikymmenellä. (Lähde: Ympäristöministeriö)

Jos energiantuotanto tulee olemaan pääasiassa sähkön tuotantoa, myös kulutuksen pitäisi olla Marjetan mukaan sähköä, jotta kulutusta pystyttäisiin ohjaamaan mahdollisimman suoraan ilman ylimääräisiä varastoja, mitä ei välttämättä tarvita. 

- Energiateknisesti vesikiertoinen lämmitys ei takuulla ole energiatehokkaampi vaihtoehto kuin suora sähkölämmitys, sillä energiamuotojen vaihdokset kuluttavat väistämättä energiaa. Lämmitysinvestointien kokonaiskustannukset pitäisi osata myös laskea oikeilla luvuilla. Jos maalämpöpumppuinvestoinnin takaisinmaksuajaksi tulee 25 - 30 vuotta niin ongelmana siinä on, että maalämpöpumput eivät kestä näin kauaa ilman mahdollisesti arvokastakin huoltotarvetta, Marjeta sanoo. 

Direktiivin mukainen strategia 

Korjausrakentamisen pitkän aikavälin strategia liittyy EU:n rakennusten energiatehokkuusdirektiiviin . Direktiivin mukaan kaikkien EU:n jäsenmaiden tuli laatia oma strategiansa tähän kevääseen mennessä.

Strategia laadittiin vuosina 2018 - 2020 ympäristöministeriön Remppa- ja Retrocheck-hankkeiden pohjalta. Hankkeissa olivat mukana Motiva oy, VTT oy, Tampereen ammattikorkeakoulu ja Suomen ympäristökeskus. Strategian laadinnan työpajoihin ja kuulemistilaisuuksiin osallistui asiantuntijoita yhteensä 147 organisaatiosta. 

Sähkölämmityksen edunvalvontajärjestö Sähkölämmitysfoorumi ry:n 

hallitukseen kuuluvan oy Glen Dimplex Nordic ab:n toimitusjohtaja Thomas Markussonin mielestä sähkölämmitysala ei onnistunut – taaskaan – tuomaan sähkölämmityksen hyviä puolia riittävän hyvin ja selkeästi esille strategian valmistelutyössä. 

- Me haluamme kertoa, että suora sähkölämmitys on energiankulutukseltaan ja ympäristötekona järkevä vaihtoehto esimerkiksi ilmalämpöpumppuihin yhdistettynä, mutta rehellisesti sanottuna me valmistavan teollisuuden edustajat olemme epäonnistuneet tässä. Muut, kuten maalämpöala, ovat onnistuneet markkinoimaan ideaansa paljon paremmin, Markusson pahoittelee.

Mikko Arvinen, teksti

Juttu on julkaistu alunperin Sähköinfo Oy:n julkaisemassa Sähkömaailmalehden numerossa 5/2020.